Pari vuotta sitten päätin lähteä maailmall,
suunnistin seuraten tähteä taivaal
Taivalsin yksin putkeen yli vuoden,
kunnes eräänä päivänä kiipesin yli vuoren
Saavuin pyhään, pieneen pieneen kylään,
paikallinen kattos mua, veti henkee syvään
Huomas et olin väsyny, vailla ruokaa,
se tarjos mulle suojaa, murkinaa ja juomaa
Kiitti luojaa, että pääsin turvaan,
ja etten lähteny ettii totutta turhaan
Paikallinen poppamies
kerto mulle otsa hies
salaisuudesta josta ties
Salaisuuden itämaisen temppelin tietäjästä,
ja lisäs vielä ettei melkee kukaa tiedä tästä
Mua kiehto paikalliset elintavat,
must ja poppamiehest tuli frendejä,
solmittiin verivala
Itämainen tietäjä,
kaikkitietävä,
opetti mut vihaamaan,
sekä sietämään
Ankeutta, vihaa, rakkautta ja vankeutta,
vanhuutta, nuoruutta, pelkoa ja ahneutta
Itämainen tietäjä,
kaikkitietävä,
opetti mut vihaamaan,
sekä sietämään
Ankeutta, vihaa, rakkautta ja vankeutta,
vanhuutta, nuoruutta, pelkoa ja ahneutta
Mä lähin ettimään tietäjää temppelistä,
enkä helvetissä aio palaa takas ennen sitä
ku oon saanu tietää elämän tarkotuksen,
ja siinä sivussa muutaman muunki arvotuksen
Pakkasin mun kimpsut ja kampsut,
olo oli ku olisin just pillua saanu
Matkustin ekat kilometrit kanootilla,
tokat jollai ajokilla,
loput ratsastin anopilla
Ja matka kesti ja kesti,
mut kyl se kesti,
että kaikki oli mulle kun testi
Se vaan hidasti, minkä luuli et se esti,
ja loppupeleist löysinkin sen mitä koko ajan etsin
Suuri temppeli kohosi mun edessä,
samal taval kun adrenaliini mun veressä
Astuin sisää suuresta puuportista,
näin suitsukkeen ja kuulin musiikkii mun korvista
Mun sanavarasto oli alaston, olin sanaton,
sama ku en tietäs mitä sanat on
Samal muuan mies käveli mun ohi,
se otti hupun pois päästä ja sen nimi oli
Itämainen tietäjä,
kaikkitietävä,
opetti mut vihaamaan,
sekä sietämään
Ankeutta, vihaa, rakkautta ja vankeutta,
vanhuutta, nuoruutta, pelkoa ja ahneutta
Itämainen tietäjä,
kaikkitietävä,
opetti mut vihaamaan,
sekä sietämään
Ankeutta, vihaa, rakkautta ja vankeutta,
vanhuutta, nuoruutta, pelkoa ja ahneutta
suunnistin seuraten tähteä taivaal
Taivalsin yksin putkeen yli vuoden,
kunnes eräänä päivänä kiipesin yli vuoren
Saavuin pyhään, pieneen pieneen kylään,
paikallinen kattos mua, veti henkee syvään
Huomas et olin väsyny, vailla ruokaa,
se tarjos mulle suojaa, murkinaa ja juomaa
Kiitti luojaa, että pääsin turvaan,
ja etten lähteny ettii totutta turhaan
Paikallinen poppamies
kerto mulle otsa hies
salaisuudesta josta ties
Salaisuuden itämaisen temppelin tietäjästä,
ja lisäs vielä ettei melkee kukaa tiedä tästä
Mua kiehto paikalliset elintavat,
must ja poppamiehest tuli frendejä,
solmittiin verivala
Itämainen tietäjä,
kaikkitietävä,
opetti mut vihaamaan,
sekä sietämään
Ankeutta, vihaa, rakkautta ja vankeutta,
vanhuutta, nuoruutta, pelkoa ja ahneutta
Itämainen tietäjä,
kaikkitietävä,
opetti mut vihaamaan,
sekä sietämään
Ankeutta, vihaa, rakkautta ja vankeutta,
vanhuutta, nuoruutta, pelkoa ja ahneutta
Mä lähin ettimään tietäjää temppelistä,
enkä helvetissä aio palaa takas ennen sitä
ku oon saanu tietää elämän tarkotuksen,
ja siinä sivussa muutaman muunki arvotuksen
Pakkasin mun kimpsut ja kampsut,
olo oli ku olisin just pillua saanu
Matkustin ekat kilometrit kanootilla,
tokat jollai ajokilla,
loput ratsastin anopilla
Ja matka kesti ja kesti,
mut kyl se kesti,
että kaikki oli mulle kun testi
Se vaan hidasti, minkä luuli et se esti,
ja loppupeleist löysinkin sen mitä koko ajan etsin
Suuri temppeli kohosi mun edessä,
samal taval kun adrenaliini mun veressä
Astuin sisää suuresta puuportista,
näin suitsukkeen ja kuulin musiikkii mun korvista
Mun sanavarasto oli alaston, olin sanaton,
sama ku en tietäs mitä sanat on
Samal muuan mies käveli mun ohi,
se otti hupun pois päästä ja sen nimi oli
Itämainen tietäjä,
kaikkitietävä,
opetti mut vihaamaan,
sekä sietämään
Ankeutta, vihaa, rakkautta ja vankeutta,
vanhuutta, nuoruutta, pelkoa ja ahneutta
Itämainen tietäjä,
kaikkitietävä,
opetti mut vihaamaan,
sekä sietämään
Ankeutta, vihaa, rakkautta ja vankeutta,
vanhuutta, nuoruutta, pelkoa ja ahneutta