Mihin sä laitoit sen, särkyneen sydämen
sen jonka sulle kauan sitten annoin
Myöhemmin oivalsin, niin turhaan sen lahjoitin
ja turha myös lienee vala jonka vannoin
En sulle kuitenkaan suutu, en pikku virheisiin puutu
kun ei se miksikään muutu, kun vain maata alla jalkojes palvon
Nyt ylös katseeni luoden, ja vähän toivoa tuoden
kun jälkeen niin monen vuoden, kuin vanha hellapoliisi valvon
Kenelle kirjoitin tuhansin kirjaimin, kirjeet ja kaikki kauniit postikortit
Luulinko auenneen oven sun sydämeen, vai luulinko että aukee taivaanportit
En sulle kuitenkaan suutu, en pikku virheisiin puutu
kun ei se miksikään muutu, kun vain maata alla jalkojes palvon
Nyt ylös katseeni luoden, ja vähän toivoa tuoden
kun jälkeen niin monen vuoden, kuin vanha hellapoliisi valvon
Mihin sä laitoit sen, särkyneen sydämen
sen jonka sulle kauan sitten annoin
sen jonka sulle kauan sitten annoin
Myöhemmin oivalsin, niin turhaan sen lahjoitin
ja turha myös lienee vala jonka vannoin
En sulle kuitenkaan suutu, en pikku virheisiin puutu
kun ei se miksikään muutu, kun vain maata alla jalkojes palvon
Nyt ylös katseeni luoden, ja vähän toivoa tuoden
kun jälkeen niin monen vuoden, kuin vanha hellapoliisi valvon
Kenelle kirjoitin tuhansin kirjaimin, kirjeet ja kaikki kauniit postikortit
Luulinko auenneen oven sun sydämeen, vai luulinko että aukee taivaanportit
En sulle kuitenkaan suutu, en pikku virheisiin puutu
kun ei se miksikään muutu, kun vain maata alla jalkojes palvon
Nyt ylös katseeni luoden, ja vähän toivoa tuoden
kun jälkeen niin monen vuoden, kuin vanha hellapoliisi valvon
Mihin sä laitoit sen, särkyneen sydämen
sen jonka sulle kauan sitten annoin