Absoluuttinen Nollapiste

Kanavalla presidentin häät
Poika pyyhki vahaliinan
Telttakauden avajaisten iltapäivä
Jää tuli painaa kämmenellä rikki
Minusta elättäjäksi, ellei hänestä eläjäksi
Tuskin leijuu, mietiskelee katolla

Äsken kumartui, selkärangan helminauha erottui
Säälinkö häntä, kun sukkien tähdenmuotoiset
Liukuesteet paljastuivat pojan polvistuessa
Löytää pyyhkiessään pudonneen rahan ylle
Jo ehtikö hiiri viedä, mitä ensin haeskeli
Silmä, haki sitten käsi

Kun talossa ei ole kivijalkaa
Tulee ovenseudun olla tyhjä
Kuten kiinteän asumuksen
Porrasedun sopii olla siisti
Että sen tietää olevan asuttu
Jalkineisiinsa pojan komensin

Hänen oltuaan liukuestesukissaan
Hetken jopa uhmakkaasti avojalkaisin

Maalasin seinään kasvot
Valehtelin perilliselle
Käärinliinateorian
Tai ehkä siinä kohtaa
Haki nappia, äitis
Ja aivan hiljaa takaa tuli
Mies, ja painoi kasvot
Aivan hiljaa