Anna Eriksson

Kuu valaisee järven selkää
tuuli on tyyntymään päin
taas kerran mä jään sen lumoon
mietteissäni näin

On tuoksuja kaikkialla
kasteessa kukkivan maan
läpi sen kylmän talven
tätä sain odottaa

Hiljaa huokaa yö korvaan mun
laiturilla yksinäin istun
kesätuuli saa ihoain taas vilvoittaa
Hiljaa huokaa yö katselen
maalausta taivaan tähtien
muistoihini kuva tää jää
sieluani virkistää
kesäyön hetket nää

Soi kaukana tuulikello
ajatus mun vaeltaa
kun kannusta lasiin kaadan
kylmää sangriaa

Nää ihanat hellepäivät
kanssasi sun jakaisin
jos kaiken sen muuttaa voisin
luokseni kutsuisin

Hiljaa huokaa yö korvaan mun
laiturilla yksinäin istun
kesätuuli saa ihoain taas vilvoittaa
Hiljaa huokaa yö katselen
maalausta taivaan tähtien
muistoihini kuva tää jää
sieluani virkistää
kesäyön hetket nää

Hiljaa huokaa yö korvaan mun
laiturilla yksinäin istun
kesätuuli saa ihoain taas vilvoittaa
Hiljaa huokaa yö katselen
maalausta taivaan tähtien
muistoihini kuva tää jää
sieluani virkistää
kesäyön hetket nää