Anna Eriksson

Suljettu autiotalo
sen ikkunassa auringon hatara valo
On kotikylän laitamilla puitu viljaa
kesästä jäljellä vain ajatus.
Ikävän rajaton siipi,
se tahtomatta tuli ja minua riipi
Ja kotipiha kasvaa polviin asti heinää,
kun lapsuuden polkua astelen.
Suruni seiniä katselen,
tuntuu kuin irti pääse en.

Chorus:
Huojuva talo
Äiti kuule minua,
voimat ei riitä
en tiedä mitä tehdä
Huojuva talo
Uskon isä sinua
kauan on siitä kun tiesin mihin mennä.

oon kovin yksin
oo oo oo oon niin yksin.

Kotini takana lehto,
sen uumenissa unien keinuva kehto.
Ja puro joka päivän kirkkaudessa välkkyi,
on vuosien viimoissa kuivunut.
Elämän raitilla tuulee,
kai joku sitä vapaudeksi luulee.
Ja kylätietä kulkee tyttö jonka tunsin
vain valo on silmistä siirtynyt.
Aika jo kasvoihin piirtänyt.
Kertoisit minne lähden nyt.

Chorus:
Huojuva talo
Äiti kuule minua,
voimat ei riitä
en tiedä mitä tehdä
Huojuva talo
Uskon isä sinua
kauan on siitä kun tiesin mihin mennä.

Oon kovin yksin
oo oo oo oon niin yksin

Kertokaa mitä tekivät meille,
lapsuuden leikkejä rakastaneille.
Pimeän siemenen saivat sisään.
Mutta me kotiin palataan,
särkyneinä kotiin palataan.

Chorus: x2
Huojuva talo
Äiti kuule minua,
voimat ei riitä
en tiedä mitä tehdä
Huojuva talo
Uskon isä sinua
kauan on siitä kun tiesin mihin mennä,

oon
niin yksin.