Anna Eriksson

Sun aikarauta yöpöydällä
ja yötä hetki jäljellä
sun peltinauta mun tallissa
sä viihdyt jossain muualla
mikä laulamalla ansaitaan
kaiken pistät haisemaan
ja mä soitella saan vastaajaan
missä sä oot, kerro missä sä oot

Tää ainoa yö sulla on aikaa
kompuroida takaisin
tai muuten et saa enää armoa
tää ainoa yö sulla on aikaa
kohdella mua paremmin
tai muuten en jaa enää toivoakaan

Sun liekki nuolee mun kynttilää
vain sydän musta mulle jää
kun usko kuolee tai hiipuu pois
se leikin loppu viimein ois
mä en öisin täällä unta saa
vehkeilysi masentaa
ja mä soitella saan vastaajaan
missä sä oot, kerro missä sä oot

Tää ainoa yö sulla on aikaa
kompuroida takaisin
tai muuten et saa enää armoa
tää ainoa yö sulla on aikaa
kohdella mua paremmin
tai muuten en jaa enää toivoakaan
enää toivoakaan, ei oo toivoakaan

Tää ainoa yö sulla on aikaa
kompuroida takaisin
tai muuten et saa enää armoa
tää ainoa yö sulla on aikaa
kohdella mua paremmin
tai muuten en jaa enää toivoakaan

Enää toivoakaan, ei oo toivoakaan
tai muuten en jaa enää toivoakaan
ei oo toivoakaan, ei oo toivoakaan
tai muuten en jaa enää toivoakaan