Jo alakoulus tajus, ettei erilaisuus ollut etu, eikä ollu takuul heti alkuun oudost koulurepust.
Ja niin pienest kyläst oli leima papin pojalle, ku faija oli kastanu näist pelleist varmaan jokaisen.
En lippusalkoon ripustetuist kengist silleen hurrannu. En luokkakuvist seinil hampaitani itse sutannu.
Mut ku kysyt nyt, miks oon ainutlaatunen? Tyhmä kysymys, mä en oo paska. Se harmittaa just teis.
Mut koska kaikki on just kii suhteist, oon yks niist cooleist joist kukaan ei tuu siis kuulee.
Uu jee, mä oon kai ug-stara, siis lähihoitajakoulutustaki alempana.
Moni toivoo, et sanon jotain rakentavaa, mut must on hienoo pitää itteeni muit parempana.
Ja just ku kerkeen luuleen, et mul on faneiki. "Mä en kuuntelis tät jos täs ei ois Kasperii."
Mä tuun saavuttaan viel ihmeitä, sä tuut muistamaan mut nimeltä.
Sä tuut taputtaan ja viheltään ja huutaan perässä itse tän.
Mä, uu-woou-woou-woo-o-oo. Ja nyt sä, uu-woou-woou-woo-o-oo.
Ja taas mä, uu-woou-woou-woo-o-oo. Ja viel sä, uu-woou-woou-woo-o-oo.
Te jotka rullaatte kanssani, näihin lutkiin verrattuna Kasper on sankari.
Sitä saa mitä tilaa, mä duunaan mitä digaan. Pitääks vihaa? "Hä?"
True räp enkä muuta tee. Täs on Kasper ja Comeetta, Suomen Snoop ja Dre.
Jee, ja sun ämmäski lämpee taas, koska meis on asennet niinku N.W.A:s.
Niinku Nas, mä tiedän kuka oon. Sanon mitä kelaan, meneeks tää sun kalloon? "Meneekö?"
Joo, ite ehkä paha sanoa, mut ei toista mun laista täl alalla oo. "Ei oo."
Toista joka hoitaa duunit niinku minä. Lopeta kitinä ja oo cooli niinku minä.
Sivut mun kirjasta syntyivät täst. Tätä piskii ne ei kiellä nylkyttämäst, mä oon Kasper.
Mä tuun saavuttaan viel ihmeitä, sä tuut muistamaan mut nimeltä.
Sä tuut taputtaan ja viheltään ja huutaan perässä itse tän.
Mä, uu-woou-woou-woo-o-oo. Ja nyt sä, uu-woou-woou-woo-o-oo.
Ja taas mä, uu-woou-woou-woo-o-oo. Ja viel sä, uu-woou-woou-woo-o-oo.
Ku menin lukioon, olin varma et saan musiikilla naisii, väärin. Tanssin mopin kanssa vanhojen tanssit.
Jatkot oli parast, kaikki sai seksii ja vessa raikasti. Mut mulla oli vain keppihevonen, jolla tää ratsasti.
Mikä lätkäpelaajis niin helvetist viehättää? Ne raapii suun kaut silmiään, eikä tiedä millon niit pierettää.
Ni mä jäin yksin, jaksoin koulus Panacodil. Nauroin tapetoinneille ja leikin tunnit Tamagotchil.
Siks räppään nykyään siit mitä mul on takakontis. Ois tyhmää jos en ristis sitä katakombiks.
Ja olis kiva päästä lavoille näist kapakoistki. Saada keikkapalkkaa ehkä jotain satatonnii.
Mut se on harvan onni. Saan vaan fanei varatoimil, hyväksymäl frendiks Facebookissa jonku partamonnin.
Enkä viitsi haaskaa sanoituksiin kaikkii voimii, enhän viitsis muurahaisellekaan kertoo alkaloidist.
Mä tuun saavuttaan viel ihmeitä, sä tuut muistamaan mut nimeltä.
Sä tuut taputtaan ja viheltään ja huutaan perässä itse tän.
Mä, uu-woou-woou-woo-o-oo. Ja nyt sä, uu-woou-woou-woo-o-oo.
Ja taas mä, uu-woou-woou-woo-o-oo. Ja viel sä, uu-woou-woou-woo-o-oo.
Ja niin pienest kyläst oli leima papin pojalle, ku faija oli kastanu näist pelleist varmaan jokaisen.
En lippusalkoon ripustetuist kengist silleen hurrannu. En luokkakuvist seinil hampaitani itse sutannu.
Mut ku kysyt nyt, miks oon ainutlaatunen? Tyhmä kysymys, mä en oo paska. Se harmittaa just teis.
Mut koska kaikki on just kii suhteist, oon yks niist cooleist joist kukaan ei tuu siis kuulee.
Uu jee, mä oon kai ug-stara, siis lähihoitajakoulutustaki alempana.
Moni toivoo, et sanon jotain rakentavaa, mut must on hienoo pitää itteeni muit parempana.
Ja just ku kerkeen luuleen, et mul on faneiki. "Mä en kuuntelis tät jos täs ei ois Kasperii."
Mä tuun saavuttaan viel ihmeitä, sä tuut muistamaan mut nimeltä.
Sä tuut taputtaan ja viheltään ja huutaan perässä itse tän.
Mä, uu-woou-woou-woo-o-oo. Ja nyt sä, uu-woou-woou-woo-o-oo.
Ja taas mä, uu-woou-woou-woo-o-oo. Ja viel sä, uu-woou-woou-woo-o-oo.
Te jotka rullaatte kanssani, näihin lutkiin verrattuna Kasper on sankari.
Sitä saa mitä tilaa, mä duunaan mitä digaan. Pitääks vihaa? "Hä?"
True räp enkä muuta tee. Täs on Kasper ja Comeetta, Suomen Snoop ja Dre.
Jee, ja sun ämmäski lämpee taas, koska meis on asennet niinku N.W.A:s.
Niinku Nas, mä tiedän kuka oon. Sanon mitä kelaan, meneeks tää sun kalloon? "Meneekö?"
Joo, ite ehkä paha sanoa, mut ei toista mun laista täl alalla oo. "Ei oo."
Toista joka hoitaa duunit niinku minä. Lopeta kitinä ja oo cooli niinku minä.
Sivut mun kirjasta syntyivät täst. Tätä piskii ne ei kiellä nylkyttämäst, mä oon Kasper.
Mä tuun saavuttaan viel ihmeitä, sä tuut muistamaan mut nimeltä.
Sä tuut taputtaan ja viheltään ja huutaan perässä itse tän.
Mä, uu-woou-woou-woo-o-oo. Ja nyt sä, uu-woou-woou-woo-o-oo.
Ja taas mä, uu-woou-woou-woo-o-oo. Ja viel sä, uu-woou-woou-woo-o-oo.
Ku menin lukioon, olin varma et saan musiikilla naisii, väärin. Tanssin mopin kanssa vanhojen tanssit.
Jatkot oli parast, kaikki sai seksii ja vessa raikasti. Mut mulla oli vain keppihevonen, jolla tää ratsasti.
Mikä lätkäpelaajis niin helvetist viehättää? Ne raapii suun kaut silmiään, eikä tiedä millon niit pierettää.
Ni mä jäin yksin, jaksoin koulus Panacodil. Nauroin tapetoinneille ja leikin tunnit Tamagotchil.
Siks räppään nykyään siit mitä mul on takakontis. Ois tyhmää jos en ristis sitä katakombiks.
Ja olis kiva päästä lavoille näist kapakoistki. Saada keikkapalkkaa ehkä jotain satatonnii.
Mut se on harvan onni. Saan vaan fanei varatoimil, hyväksymäl frendiks Facebookissa jonku partamonnin.
Enkä viitsi haaskaa sanoituksiin kaikkii voimii, enhän viitsis muurahaisellekaan kertoo alkaloidist.
Mä tuun saavuttaan viel ihmeitä, sä tuut muistamaan mut nimeltä.
Sä tuut taputtaan ja viheltään ja huutaan perässä itse tän.
Mä, uu-woou-woou-woo-o-oo. Ja nyt sä, uu-woou-woou-woo-o-oo.
Ja taas mä, uu-woou-woou-woo-o-oo. Ja viel sä, uu-woou-woou-woo-o-oo.