Indica

Laiva lähtee, rannalle jää neito suremaan
pois matkaavaa
Kaihoisasti katsoo purtta kauas kulkevaa
pois kulkevaa
Haaveissansa uskonut ei että armaan vie
aaltojen tie
Mieli matkalaisen liian levoton kai lie
aavalle vie

Rannallansa vaan
kultaansa neito odottaa
Kai merten myrskyt rantaan kantaa
Vaan ei milloinkaan
rakkaintaan tyttö tapaakaan
Kun aallot onnen vain voi antaa

Talvi saapuu neito huomaa merten jäätyneen
veen jäätyneen
Jäitä pitkin laiva tuskin rantaan saapunee
niin tuumailee:
Jäähän hakkaan reiän josta reitin hälle teen
Tien hälle teen
Ettei kulkuansa estä vedet viilenneet
Tien hälle teen

Rannallansa vaan
kultaansa neito odottaa
Kai merten myrskyt rantaan kantaa
Vaan ei milloinkaan
rakkaintaan tyttö tapaakaan
Kun aallot onnen vain voi antaa

Tietä raivaa ulapalle
Tietä kotiin rakkaimmalle
Horisontit kauas kantaa
Vaan ei enää löydä rantaa

Haaveissansa vaan
kultaansa neito odottaa
Kai merten myrskyt rantaan kantaa
Vaan ei milloinkaan
rakkaintaan tyttö tapaakaan
Kun aallot onnen vain voi antaa