Taivas alkaa punertaa, se tietää mitä odottaa
kun telakointiasemilla hehkuu keulat alusten.
Ne lepäävät kuin haavoittuneet eläimet, niin väsyneet
niin herää kaupunki saarrettu aamuun päivänsä viimeisen.
Kohta yöstä aikain marssii hahmot härkäin siivekkäitten
yöstä muinaisuuden udun, hämärästä painajaisten.
Kohta aukeavat taivaat, syöksyy alas laumat enkelten
sylit täynnä salamoita, silmät oikeutta hohkaten.
Kuningas nojaa kultaiseen käteensä metallitorninsa syövereissä
kuin auringonlieska on katseensa, sieluton, kalpea, sammumaton.
Nyt tappion päivänä, tuomion alla hän katselee valtakuntaansa alas
ja kivisin ilmein hän siteeraa tyhjille seinille vanhaa tarinaa:
Valomuurin tuolla puolen, nopeuden kantamattomissa
siellä savuavat peilit yllä kaikkeuden
Valomuurin tuolla puolen, nopeuden kantamattomissa
siellä asuu tyhjyys joka meidät yhdistää
Ilma huoneen väreilee ja käytävillä varjot päilyy,
hahmo pimeässä oottaa, hiljaisuus, sekin vaikenee.
Yleisellä taajuudella äänet viimein helähtää
ja puhuu niin kuin puhuu ääni lopullisen voittajan:
"Kuningas sä olit maailmoiden, niiden takana pitelit lankoja
valtias sä olit tahdostasi sai elämä päättyä, jatkaa.
Päivän päättyessä kuningaskin on heikko kuin kuka tahansa
kasvoilles pian lankeat ja tahdot viimeisenkin pelastaa."
Onko maailma rajattu, me sen vankeja; silloin on jumala takana kaiken
vaiko rajaton, vailla reunaa silloin yksin olemme, vapaita...
Mitä tehdä siis kun tietää, että tarina on lopuillaan.
Olkaa viisas, antakaa paikka missä seistä niin kampean maailman paikoiltaan.
Valomuurin tuolla puolen, nopeuden kantamattomissa
siellä asuvat ne muistot, jotka meidät rakentaa
Valomuurin tuolla puolen, nopeuden kantamattomissa
siellä asuu aika, joka tähän hetkeen valmistaa
Valomuurin tuolla puolen, nopeuden kantamattomissa
siellä savuavat peilit yllä kaikkeuden
Valomuurin tuolla puolen, nopeuden kantamattomissa
siellä asuu tyhjyys joka meidät yhdistää
"Minun hautaani vartioi tuulenhenkäys kevyt
minun hautaani vartioi pisara aamukastetta.
Minun hautaani vartioi satatuhatta tappajasatelliittia,
minun hautaani vartioi teratonni antimateriaa."
kun telakointiasemilla hehkuu keulat alusten.
Ne lepäävät kuin haavoittuneet eläimet, niin väsyneet
niin herää kaupunki saarrettu aamuun päivänsä viimeisen.
Kohta yöstä aikain marssii hahmot härkäin siivekkäitten
yöstä muinaisuuden udun, hämärästä painajaisten.
Kohta aukeavat taivaat, syöksyy alas laumat enkelten
sylit täynnä salamoita, silmät oikeutta hohkaten.
Kuningas nojaa kultaiseen käteensä metallitorninsa syövereissä
kuin auringonlieska on katseensa, sieluton, kalpea, sammumaton.
Nyt tappion päivänä, tuomion alla hän katselee valtakuntaansa alas
ja kivisin ilmein hän siteeraa tyhjille seinille vanhaa tarinaa:
Valomuurin tuolla puolen, nopeuden kantamattomissa
siellä savuavat peilit yllä kaikkeuden
Valomuurin tuolla puolen, nopeuden kantamattomissa
siellä asuu tyhjyys joka meidät yhdistää
Ilma huoneen väreilee ja käytävillä varjot päilyy,
hahmo pimeässä oottaa, hiljaisuus, sekin vaikenee.
Yleisellä taajuudella äänet viimein helähtää
ja puhuu niin kuin puhuu ääni lopullisen voittajan:
"Kuningas sä olit maailmoiden, niiden takana pitelit lankoja
valtias sä olit tahdostasi sai elämä päättyä, jatkaa.
Päivän päättyessä kuningaskin on heikko kuin kuka tahansa
kasvoilles pian lankeat ja tahdot viimeisenkin pelastaa."
Onko maailma rajattu, me sen vankeja; silloin on jumala takana kaiken
vaiko rajaton, vailla reunaa silloin yksin olemme, vapaita...
Mitä tehdä siis kun tietää, että tarina on lopuillaan.
Olkaa viisas, antakaa paikka missä seistä niin kampean maailman paikoiltaan.
Valomuurin tuolla puolen, nopeuden kantamattomissa
siellä asuvat ne muistot, jotka meidät rakentaa
Valomuurin tuolla puolen, nopeuden kantamattomissa
siellä asuu aika, joka tähän hetkeen valmistaa
Valomuurin tuolla puolen, nopeuden kantamattomissa
siellä savuavat peilit yllä kaikkeuden
Valomuurin tuolla puolen, nopeuden kantamattomissa
siellä asuu tyhjyys joka meidät yhdistää
"Minun hautaani vartioi tuulenhenkäys kevyt
minun hautaani vartioi pisara aamukastetta.
Minun hautaani vartioi satatuhatta tappajasatelliittia,
minun hautaani vartioi teratonni antimateriaa."