Aki Miettinen

Mereltä tuulee, pöllyttää lunta
Mies kaulukset nostaa
Käy eteenpäin
Auringon kanssa kuin kilpaa juosten
Niin kauan kuin näkee
Käy eteenpäin

Kontion jäljet hiljalleen peittyvät
Pohjoisen myräkät umpeen ne sulkee
Viimeisen palan suolaista lihaa
Mies riutunut haukkaa
Käy eteenpäin

Joessa lohia, metsässä marjoja
Lehdossa peuroja, ja niin edespäin
Mutta jos koiria syöt taikka lampaita
Sitä ei katsella
Siis eteenpäin

Kontion jälkiin hiljalleen tippuvat
Punaiset pisarat jäätyen lumeen
Keihääseen nojaten, uhmassa kiroten, kukkulaa kavuten
Käy eteenpäin

Laella kukkulan
Latvassa mäntypuun
Jäänteet on majan
Lapsuuden ajan

Kipinä keihäästä, nouseva käpälä
Kuu yksin ylhäällä
Käy eteenpäin
Vain pienen tuokion jälkeen
Hangella on toinen, ja toinen
Käy eteenpäin

Kuu katsoo kulkijaa
Eteenpäin kuljettaa
Laulun tän tarinaa
Polvien taa

Heikkouden hetkellä
Partalan salmessa
Salmelan baarissa
Köyhyyden keskellä
Kun sielu on liekeissä
Someron Shellillä
Mies Suomenniemellä
Käy eteenpäin