Woo-oo-oo – Tää city on mun, omistan tän mestan kokonaan.
Sen koko paketin, Hämärin ja Aleksin
woo-oo-oo – ei toista samanlaista, täällä mä oon mun kotona.
Mastokaupungin mainosmies numero uno.
Se on lahest ilman d: tä, voisit tarkistuttaa kuulos.
Voit aistii, mist oon tulos, jos sä marssit mun kaa ulos
mä vien sut mihin haluut alle vartis mun asunnolt
ja jos oot niinku mä, ni varmaan digaat olla kunnos.
Urheilukaupungis hikoillaan huolet omalttunnolt.
Aamul ratikalla lenkki, illal fanittamaan jengil meiän Pelikaanei,
Kuhnureit ja Namikaa etenki
sit Santus jälkipelit, taikka muuta lämminhenkist.
Täällä sulta hävii stressi,
jos sä rullaat Brädin messis presiis
Nättii niin vaan ottaa iisii siin, tutut katulamput voittaa valot Pariisinki.
Yeah hetkeks ainaseen menos olemiseen paussi,
ku meit on pelkkää hyvää jengii Kometin penthouses
ja kaupungin katol, ku kylmäst stobest bissen nautin
ni tääl mun on hyvä, mun kylä, on se sitte kaunis
Woo-oo-oo – Tää city on mun, omistan tän mestan kokonaan.
Sen koko paketin, Hämärin ja Aleksin
woo-oo-oo – ei toista samanlaista, täällä mä oon mun kotona.
Vaik kasvo Mukkulan mullista kukkulan kuningas,
ei tullukaan kundista mulkkua julkkista.
Meil saa seurapiirisukkulat turpiinsa.
Chicagon maine ei tuu muuttumaan,
tuskinpa mut kun keikat alkaa tuntumaan duunilta
ja viimein Aleksille kun kurvaa rundilta
ja näkee tutut kylähullut taas puuhissaan,
se fiilis siliämään kurtut saa kulmilta.
Tää ei oo metropoli, eikä ees ghetto,
sori mut meiän tenavist on tähdiks ilman Seppo Hovii.
Samalla draivilla ku Jarella oli
nuoret pojat nousee lentoon lailla Jannen ja Tonin
ja omast puolest, kun ei rokkaa enää klubeja Kari
toivon, et pubeissa fanit muistaa, ku Nupee ja Jarii nollakolme,
vanha 9-1-8, ei tarvi lotota.
Lahessa on seittemän oikein, ja mä oon kotona.
Woo-oo-oo – Tää city on mun, omistan tän mestan kokonaan.
Sen koko paketin, Hämärin ja Aleksin
woo-oo-oo – ei toista samanlaista, täällä mä oon mun kotona.
Sen koko paketin, Hämärin ja Aleksin
woo-oo-oo – ei toista samanlaista, täällä mä oon mun kotona.
Mastokaupungin mainosmies numero uno.
Se on lahest ilman d: tä, voisit tarkistuttaa kuulos.
Voit aistii, mist oon tulos, jos sä marssit mun kaa ulos
mä vien sut mihin haluut alle vartis mun asunnolt
ja jos oot niinku mä, ni varmaan digaat olla kunnos.
Urheilukaupungis hikoillaan huolet omalttunnolt.
Aamul ratikalla lenkki, illal fanittamaan jengil meiän Pelikaanei,
Kuhnureit ja Namikaa etenki
sit Santus jälkipelit, taikka muuta lämminhenkist.
Täällä sulta hävii stressi,
jos sä rullaat Brädin messis presiis
Nättii niin vaan ottaa iisii siin, tutut katulamput voittaa valot Pariisinki.
Yeah hetkeks ainaseen menos olemiseen paussi,
ku meit on pelkkää hyvää jengii Kometin penthouses
ja kaupungin katol, ku kylmäst stobest bissen nautin
ni tääl mun on hyvä, mun kylä, on se sitte kaunis
Woo-oo-oo – Tää city on mun, omistan tän mestan kokonaan.
Sen koko paketin, Hämärin ja Aleksin
woo-oo-oo – ei toista samanlaista, täällä mä oon mun kotona.
Vaik kasvo Mukkulan mullista kukkulan kuningas,
ei tullukaan kundista mulkkua julkkista.
Meil saa seurapiirisukkulat turpiinsa.
Chicagon maine ei tuu muuttumaan,
tuskinpa mut kun keikat alkaa tuntumaan duunilta
ja viimein Aleksille kun kurvaa rundilta
ja näkee tutut kylähullut taas puuhissaan,
se fiilis siliämään kurtut saa kulmilta.
Tää ei oo metropoli, eikä ees ghetto,
sori mut meiän tenavist on tähdiks ilman Seppo Hovii.
Samalla draivilla ku Jarella oli
nuoret pojat nousee lentoon lailla Jannen ja Tonin
ja omast puolest, kun ei rokkaa enää klubeja Kari
toivon, et pubeissa fanit muistaa, ku Nupee ja Jarii nollakolme,
vanha 9-1-8, ei tarvi lotota.
Lahessa on seittemän oikein, ja mä oon kotona.
Woo-oo-oo – Tää city on mun, omistan tän mestan kokonaan.
Sen koko paketin, Hämärin ja Aleksin
woo-oo-oo – ei toista samanlaista, täällä mä oon mun kotona.